Olen aina ollut isokokoinen. Tai, oikeastaan en, aivan vauvana olin laiha.
Jo ala-asteella olin vaivautunut kokoni takia, vaikka jälkeenpäin kun kuvia katselee, en todellakaan ollut lihava. Tiedä sitten mistä moinen olo johtui..
Yläasteella olin pyöreä, pyöreämpi kuin muut, mutta en lihava.
Teini-iässä olin aika hyvässäkin kunnossa, pyöräilin päivittäin 20km ja olin aika sinut itseni kanssa. Nyt myöhemminkin kun ajattelee, olin silloin oikein onnellinen ja tyytyväinen, vaikka tilanteeni ei paras mahdollinen ollutkaan.
19-vuotiaana, hieman ennen kun täytin 20-vuotta, aloin seurustella nykyisen avomieheni ja lapseni isän kanssa. Siitä se alamäki sitten lähti.
Aloitin työt nykyisessä työpaikassani 2008. Työni on erittäin fyysistä ja se onkin pitänyt painoni kohtuullisena.
Aloin odottamaan tytärtäni huhtikuussa, jäin pois töistä elokuussa, ensin pidin lomat, sen jälkeen sairasloman, josta jäin suoraan äitiyslomalle. Kaunis tyttäreni syntyi joulukuussa. Koko raskausaikana ei minulle kiloja kertynyt kuin 10kg, pelkäsin kuollakseni että turpoan mahdottomasti enkä pääse kiloista koskaan eroon! Mutta ne kilot on tiputettu aikaa sitten!
Nämä lopulliset kiloni olen onnistunut kerämään itselleni ahkeralla suklaan syönnillä ja laiskottelulla.
Vasta kun puntari näytti 115kg, aloin havahtua tilanteeseen. Pakko tehdä jotain!
Viime syksynä hommasin muutaman ystävän kanssa kausikortin jumppaan. Siellä käytiin kerran-kaksi viikossa, miten sattui huvittamaan. Ja se oli upeaa! Jumpan jälkeen oli aina niin hieno fiilis! Siihen asti kunnes sai suklaalevyn käteensä..
Mutta jumppailusta syntyi pieni kipinä..
Tammikuussa hommasimme kuntosalijäsenyyden kahdeksi kuukaudeksi kokeiluun. Tarkoituksena oli käydä vain ryhmäliikuntatunneilla, koska ei kuntosaliharjoittelu ole minua varten. Eikö?
Huhtikuussa sitouduin uuteen kuntosaliin vuodeksi. Kuntosali on lähellä kotiani. Ostin pyörän ja kalliit salikengät. Pakkohan siellä on käydä kun on laittanut paljon rahaa kiinni! Kotihoidontuella elävällä ei ole varaa tuhlailla.
Ei minua enää kiinnosta kuinka paljon asiassa on rahaa kiinni. Rakastan käydä salilla. Se on minun oma hetkeni. Ei miestä, ei lasta eikä vinkuvaa koiraa. Saa käydä rauhassa suihkussa ja saunassa, eikä toisten ehdoilla. Saan kuunnella mitä musiikkia haluan. Saan tehdä mitä haluan ja koska haluan.
Tässä puolen vuoden sisään olen siis saanut pudotettua painoani n. 7kg. Tänä aamuna punnitessa painoin 108,7kg.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti